Seuraavaksi Jukatanin luoliin! Sac Actun on koko valtavan, Jukatanin alla verisuonten lailla kiemurtelevan jokiverkoston nimi. Se tarkoittaa mayaksi "valkoisia luolia". Sac Actun on myös yhden luolaverkostoon johtavan cenoten nimi, mikä teki oikean paikan etsimisestä hieman konstikasta. Sitä kehuttiin interverkon syövereissä kuitenkin niin vuolaasti, että päätin nähdä hieman vaivaa ja katsoa löytäisikö osoitetta. Lopulta löysin kohtalaisen oikealta kuulostavat koordinaatit, ja lisäksi Akumalista oli sinne helppo ajomatka. Lähdimme Sac Actuniin suosiolla aikuisporukalla, sillä kuvaukset lupailivat viileää, syvävetistä ja paikoin ahdasta luolaretkeä. Cenote Sac Actunille vievän hiekkatien varrella oli kylttejä monille cenoteille, joista käyttämäni sivustot eivät olleet kertoneet mitään. Jos olisimme olleet liikkeellä löysemmällä aikataululla, niille olisi ollut mukava pysähtyä. Ties millaisia helmiä siellä viidakossa piilottelee!
Perillä Sac Actunilla varsin hyvää englantia puhuva opas selvitti meille hinnat ja varusteasiat. Olimme valmistautuneet etukäteen oleskeluun auringottomassa luolassa viileässä vedessä, joten meillä oli omat snorklausvälineet ja uimavaatteet mukana. Naisilla oli omat rash guardit ja legginssit lämmittämässä, miehet vuokrasivat lyhythihaiset märkäpuvut. Myös snorkkeleita ja maskeja oli tarjolla, sekä kaikille pakolliset kelluntaliivit. Olisimmepa vain älynneet vuokrata vaikka yhden tai kaksi sukellustaskulamppua! Harmi kyllä kuulimme niistä vasta jo veteen mentyämme, eikä meillä olisi tainnut olla pesojakaan taskussa tarpeeksi.
 |
| Keskellä näkyy juuripylväs, takaoikealla tippukivipylväs |
Ryhmäämme kuului toistakymmentä turistia. Verrattaen rauhallista siis, kun luolissa oli vain yksi ryhmä kerrallaan. Joukkoamme johti hyvää englantia puhuva ja ystävällinen opas, joka kertoi mielenkiintoisia asioita cenoteista, luolastosta, alueen geologiasta ja ekologiasta.Opin esimerkiksi, että Jukatanin metsät pysyvät vihreinä kuivalla kaudella, koska eri lajit tekevät yhteistyötä ja kasvattavat valtavan pitkiä ja paksuja juurikimppuja kallion läpi aina luolissa virtaavan veden pintaan asti. Nämä juuripylväät näyttivät melkein tippukiviltä, mutta ne loppuivat järjenvastaisen näköisesti täsmälleen vedenpinnan korkeuteen, kuin leikattuna.
Kuljimme välillä uiden, välillä kahlaten. Ensimmäisessä luolassa näimme alhaalta päin pikkuisen cenoten, jonka keskellä oli saari. Auringonsäde sai sen näyttämään jonkin unohdetun jumalan pyhältä paikalta. Olisinpa saanut etsiä sen yksin! Nyt ympärillä pyörivä joukko latisti tunnelmaa.
 |
| Unohdetun jumalan temppeli |
Palasimme takaisin cenoten aukolle ja jatkoimme toiseen luolaan. Seinien lähellä snorklatessa näimme miten luolasto jatkui syvälle alas ja sivuille. Tässä kohti aloin toivoa, että meillä olisi ollut omat sukelluslamput. Niitä luolien aukkoja olisi ollut hauska tiirailla tarkemmin, mutta nyt se ei hämärässä valossa onnistunut. Syvemmälle luoliin pääsee laitesukeltaen, ja joissain luolissa voi kuulemma nähdä muinaisten eläinten luita ja fossiileja. Siitä tulee cenoten toinen nimi, "Pet cemetry" eli lemmikkien hautausmaa. Jälkimmäiseen luolaan oli vedetty sähkövalot. Toisaalta vähemmän seikkailullista, toisaalta oli mukava ihailla luolaa kokonaisuutena eikä vain taskulampun valokiilan leveys kerrallaan.
Liikkuminen Sac Actunin luolissa oli kelluntaliivin ja sileän hiekka/pölypohjan ansiosta helppoa. Uimareitti kulki välillä veteen ulottuvien stalagtiittien välistä ja vaati hieman pujottelua, mutta missään vaiheessa ei tullut klaustrofobinen olo eikä kompuroinnin vaaraa ollut. Opas vaati meitä liikkumaan tiukasti jonossa, ja suoraan sanottuna otti kyllä päähän kun en päässyt kiertelemään juuripylväitä ja tippukiviä niin paljon kuin olisin halunnut. Luolissa oli viileää, mutta pitkähihaisissa uimavaatteissa tarkenimme koko kolmen vartin reissun ihan mukavasti. Jos et vuokraa märkäpukua, kannattaa kiristää kelluntaliivi kunnolla. Se lämmittää yllättävän paljon!
Miinukset: Eniten cenote Sac Actunissa häiritsi se, että "kaikki oli kielletty": Ilman liivejä ei saanut mennä veteen eikä jonosta saanut irrota. Ymmärrän ettei herkästi vaurioituvia, kasvavia tippukiviä saa mennä käpälöimään, mutta kokemus olisi ollut vielä selvästi hienompi jos olisimme saaneet tutkia ja löytää luolaston mutkat ja käytävät itse. Lisäksi lisävarusteiden vuokraamisessa oli vahva rahastuksen maku.
 |
| Keltaiset manaatit jonossa |
Kenelle? Tämä cenote sopii isoille lapsille ja melkeinpä kaikille aikuisille, jotka nauttivat turvallisesta opastetusta tutkimusmatkasta maan alle. Etukäteistiedon perusteella luulin reitin olevan vaativampikin, mutta fyysisesti vaativin osa taisivat olla cenoten reunalta pohjalle laskeutuvat portaat. Isommaksi ongelmaksi tulee varmaan lasten kanssa palelu, jos heille ei ole sopivia märkäpukuja. Pieni ahtaanpaikanjännitys ei haittaa, mutta jos kärsit voimakkaasta ahtaan- tai suljetunpaikankammosta, kannattaa jättää väliin.
Mitä maksaa? En muista tarkasti. Noin 30e/henki, toki tietysti käteisellä ja pesoina. Lisävarusteiden hinnat olivat maan hintatasoon nähden selvästi yläkanttiin, joten nuukan kannattaa tuoda omat uimakerrastot ja lamppu, jos sattuu sellaisen omistamaan.
Miten tänne pääsee? Reitti oli helppo: Riviera Mayan rannikkomaantietä ajettiin Akumalista etelään ja käännyttiin oikealle sisämaahan Cenote Dos Ojosin isojen kylttien mukaan Chemuyilin kylän jälkeen. Edessä on heti puomi, jonka vartijalle vain sanotaan mihin ollaan menossa ja sitten vain ajellaan hiekkatietä joka aikanaan kääntyy vasemmalle ja lopulta loppuu. Bussilla ei pääse perille asti ja maantien varresta kävellen matkaa tulee kuutisen kilometriä, joten taksi tai oma auto lienee paras vaihtoehto.
Vielä ainakin yksi cenote-aiheinen postaus luvassa!
Kevättä kohti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti