Tervetuloa Kiipeilevän Kulkurin blogiin!

"Matkustaminen - se jättää sanattomaksi ja tekee sinusta tarinankertojan" – Ibn Battuta

Tämä blogi kertoo liikkumisesta. Enimmäkseen maantieteellisessä mielessä: Kotoa maailmalle, kaupungista kaupunkiin, vielä seuraavan vuoren yli ja vielä seuraavan polunmutkan taa. Paitsi että skippasin taas sen polun, mokoman turhakkeen, juutuin tunniksi piikkipensaikkoon, kiroilin, menetin aurinkolasini, alistuin, pääsin irti ja sain taas yhden muiston jota en vaihtaisi pois. 

Saatan innostua kirjoittamaan liikkumisesta noin niinkuin hikoilumielessäkin, kukapa tietää. Maailmalla on mukava liikkua lihasvoimin. Ympäristön kokee elävämmin kävellessä, ratsastaessa, pyöräillessä, kiipeillessä tai meloessa kuin auton ikkunasta katsellen. Parkouraajan siunaus ja kirous on, että sitä saattaa juuttua kiinnostavalle kalliolle tai muurille tunniksi temppuilemaan. Miten paljon raunioista menettääkään, jos ei kiipeä yhdenkään seinän päälle!

Khao Sokin kansallispuiston liepeillä Thaimaassa on kaiken muun hienon lisäksi metkoja kiipeilypuita.    Kuva: Juuso Marttila 2011

 

 

 

 

 

 

Toivottavasti saan kirjoittaa myös henkisestä liikkeestä, oivalluksista ja kasvamisesta. Luultavasti se liike on kuitenkin enimmäkseen sellaista neulalla-ilmapalloon -tyyppistä oman egon kutistumista universumin edessä, joten älkääpä turhaan pidätelkö hengitystänne.


Tämä blogi kertoo myös lasten kanssa matkustamisesta. Joskus pakettimatka all inclusive -hotelliin on se juttu (pikku)lasten kanssa, mutta voi pojat ja tyttäret miten tylsäksi se käy pitemmän päälle! Oman reitin ja ohjelman suunnittelu mahdollistaa huikean paljon antoisamman reissun myös perheelliselle, mutta vaatii tietysti hieman aikaa ja vaivaa - esimerkiksi kaiken hereilläoloajan ja puolet nukkuma-ajasta kolme kuukautta ennen reissua. (Tee kulta vaikka leipää jos on nälkä... Ei nyt, äidillä on homma kesken, syödään tänään vasta illemmalla. Pizzaa.) Myönnetään, saatan suhtautua matkojen suunnitteluun melko intohimoisesti, mutta se ei liity lapsiin millään tavalla. Upotan yhtä paljon suunnittelua myös yksin tekemiini reissuihin. Ei kaikkien tarvitse, mutta minä saan!

Jos saat blogistani irti ideoita tai käytännön apuja, hyvä. Jos et, niin jatka ihmeessä etsintöjä, niin minä jatkan kirjoittamista. Onpahan sitten edes joku dokumentti hillitsemässä niitä legendoja, joita kertoilen matkoilta palattuani. 




P.S. Seuraavana on ohjelmassa reilun kahden viikon omatoimikiertomatka perheen ja ystävien kanssa Jukatanin niemimaalle. Stay tuned!