Saraakallion kalliomaalaukset

Kun kevät alkaa käydä tylsäksi, on aika etsiä lähiseudulta jokin mielenkiintoinen retkikohde ja suunnata päiväretkelle. Tällä kertaa kohteeksi valikoituivat sopivasti mökkimatkan varrelle osuvat Saraakallion kalliomaalaukset Laukaassa.

Lähtöpiste:  62°24'53.38"P,  26° 0'30.98"I (suunnilleen)  
Matka: 1km per suunta
Aika: 90min (kävelyyn 15min/suunta)
Nähtävää: kalliomaalaukset ja jylhät rantakalliot
Fasiliteetit: Ei mitään

Niin korkea kallio, ettei kuvaan sovi

Perille löytää navigaattorin avulla, kunhan varmistaa, että se ohjaa Saraaveden itärannalle Ränssintielle eikä länsirannalle ja siitä vesitse salmen yli. Moni sivusto nimittäin neuvoo katselemaan maalauksia jäältä tai veneestä käsin, mutta kesällä länsirannalle päätyessä useimmille voisi olla käyttöä varapäreelle.

Kalliomaalausten lähellä, Ränssintien oikealla puolella pusikossa on pieni parkkipaikka, johon mahtuu mukavasti neljä autoa kerralla. Korona ja aurinkoinen sunnuntai olivat saaneet ihmiset liikkeelle, ja saimme odotella pienen hetken että paikka vapautui. Tänne voisi toki pyöräilläkin, jos harrastuneisuutta riittää - Jyväskylästä kertyy matkaa 35km, josta kohtalainen osuus on hyväkuntoista pyörätietä, osa maantietä ja viimeinen viisi kilometriä hiekkatietä.

Jos rantaan laskeutuu liian aikaisin, pääsee hiukan kiipeilemään. Kuvassa tämänkertainen retkiseuralainen Otto.

Reittiä ei ole merkitty mitenkään parkkipaikalla, mutta perille löysi ihan vain tieltä poispäin johtavaa polkua seuraamalla. Polku johtaa ensin rannan lähelle kalliolle, jota seuraillaan pohjoiseen eli oikealle vielä muutama sata metriä. Komealla, 40-metriä korkealla kalliolla risteilee polkuja sekä ylhäällä että alhaalla, mutta yläreitti on selvästi mukavampi ja maastona hienompi. Koukkaismme alas kalliolta sopivan näköistä polkua pitkin, ja päätimme kulkea loppumatkan kallion alla maalauksia tähyillen. Rannassa joutui hieman kiipeilemään, mutta ei mitään, mistä peruskuntoinen aikuinen ei selviäisi. Myöhemmin alas pääsi  sellaistakin reittiä, joka oli vain jyrkkä, mutta jossa selvisi ilman käsienkin apua.

Jumalattoman vanha hirvi

Saraakalliolta on löydetty yhteensä kolminumeroinen määrä maalauksia, joista tällainen sunnuntaiseikkailija löysi omin avuin kourallisen. Kampakeraamisen kauden Jonnet ovat saaneet aikaan kohtalaisen kestäviä graffiteja, sillä Laukaan matkailusivujen mukaan vanhimmat maalaukset ovat 7000 ja tuoreimmatkin yli 3000 vuotta vanhoja. Maalaukset ovat korkealla seinämässä, sillä vesi on jääkauden jälkeen laskenut toistakymmentä metriä. Vanhimmat maalaukset ovat ylimpänä, tuoreemmat sitten alimpana.

Kikkailua vaativiakin kiipeilypaikkoja löytyi.

Maalausten lisäksi kallioilla on valtavasti hauskaa kiipeiltävää. Kalliomaalausosuuden lopussa on suoraan vedestä nouseva kallio, ja lyön vaikka vetoa, että siltä voisi kesällä hyppiä Saraaveteen. Pitäisi toki ensin sukeltaa alue ja varmistaa syvyys- ja kivitilanne. Muutenkin ranta näytti siltä, että kiviltä pääsisi kohtalaisen mukavasti pulahtamaan uimaan. Kallion päällä puolestaan on mahtava maisemapaikka vaikka tikkupullan paistoon - pitää vain muistaa ottaa sammutusvettä mukaan, jos motivaatio ei riitä hakemaan vettä 40 metriä alempaa rannasta. Tänään joku oman elämänsä eräjorma oli jättänyt nuotionjäänteensä kytemään, joten tallasimme sen sammuksiin enen kuin tuuli sai tilaisuutta kokeilla sen puhaltamista uuteen liekkiin.

Reitti sopii kenelle tahansa, joka pystyy kulkemaan jyrkkää polkua ja kapuamaan kenties satunnaisen polulle kaatuneen rungon yli. Rattailla tänne ei pääse, mutta matka on niin lyhyt, että onnistuu kyllä kärryiän ohittaneilta lapsilta ominkin jaloin, ainakin jos on sopivasti evästä houkuttimena. Aikuisen vauhdilla matkaan meni vartti suuntaansa, ja kallioilla hortoilimme suunnilleen tunnin. Nopeampi ehtisi varmaan katsastaa kuvat puolessakin tunnissa, mutta meistä oli hauska kiipeillä ja tutkia paikkoja vähän tarkemmin.

Saatanpa tulla suvemmalla uudestaan perheen, eväiden ja pyyhkeen kanssa.

Aamupäiväretki Kammarinmäen luolalle

Lähimetsän polut alkoivat kyllästyttää, joten etsin hiukan vaihtelua päiväkävelylle. Jyväskylän kaupungin verkkosivuilta luontopolkuja etsiessäni huomasin maininnan Kammarinmäen luolasta Jyväskylän Keltinmäessä, ja päätin lähteä kurkistamaan. Kaupunki tarjosi vain luolan nimen ja polun lähtöpisteen, joilla niilläkin löytää kyllä perille, mutta tässä tulee aavistuksen laajempi kuvaus, jonka perusteella luola löytyy varmasti.

Polun alkupää osoitteessa Ronsuntaipaleentie 86

Helpommin löydettävä pää polkua on karttapisteessä Ronsuntaipaleentie 86, kevyenliikenteenväylän varressa heti Keltinmäen liittymän jälkeen keskussairaalalta päin tullessa. Google maps ohjaa melko täsmällisesti oikein. Pyörällä pääsee alkupisteeseen asti tai kesäkelillä vaikka pitkälle metsäänkin, sillä polku on etenkin alkumatkasta hyvin leveä ja tasainen. Auton joutuu jättämään johonkin kauemmas. Leveää pääpolkua noin kymmenen minuuttia seurailemalla päätyy parinkymmenen metrin päähän luolasta, joka näkyy polun oikealla puolella.

 

Näin huhtikuisen takatalven kohdalla luolan takaseinää alas lirisee reilusti vettä, ja lattia on yhtä lammikkoa. Vain nuotiopaikka on kuivilla. Takaseinan kivihyllyille on helppo kavuta istumaan.

Luola on sileän, äkkijyrkän seinämän juurella, jota tekisi oikeastaan mieli yrittää kiivetä, mutta ilman kaveria ja liukkaalla maltoin mieleni. Seinämän päällä kulkee toinen pikkupolku, jota eteenpäin seuraamalla päätyy Kultalakintien päähän.

Maisemat Kammarinmäen luolalla eivät ole mitenkään ihmeelliset, mutta luola on mukava mauste metsäretkeen vaikka lasten kanssa. Polku on lisäksi niin helppo, että kesäkelillä tänne pääsee vaikka isorenkaisilla lastenvaunilla melkein perille asti.