Maya-raunioita: Tulum, Muyil ja Coba

Jukatanin niemimaalla ei voi vierailla tutustumatta myös sen muinaisen maya-kulttuurin raunioihin. Maya-intiaaneilla oli Jukatanilla varsin kehittynyt sivilisaatio suurkaupunkeineen, temppeleineen ja tieverkostoineen, mutta syystä tai toisesta se alkoi kuihtua joskus 1000-luvun jälkeen. Viimeinen isku oli eurooppalaisten tulo 1500-luvulla. Mayasivilisaatio jätti kuitenkin jälkeensä suuren määrän kivisiä rakenteita, ja viidakon peitosta löytyy yhä jopa miljoonakaupunkien raunioita. Uusimmasta ja suurimmasta löydöstä voi lukea vaikkapa Hesarista.

Vierailimme useammilla raunioilla, ja reitin läheisyydessä jäi vielä jokunen katsomattakin.
 

Tulumin rauniot ovat upealla paikalla ja ranta on mainio, mutta väkeä aivan liikaa

Tulumin rauniot 

Tulumin rauniot ovat muutaman kilometrin päässä Tulumin rantakaupungista, komealla paikalla meren yläpuolella. Raunioalueen parkkipaikka on naurettavan kallis. En muista tarkkaa hintaa, mutta edestakainen taksimatka kaupungista olisi varmaan tullut halvemmaksi. Lisäksi parkkipaikka on parin kilometrin päässä rauniosta, ja kyyti sinne "traktorijunalla" maksaa vielä lisää.  Onneksi kuitenkin olimme liikkeellä aamupäivästä ja satuimme ajamaan raunioille etelästä rannansuuntaista tietä pitkin. Sen puoleisella portilla on taksien parkki/kääntöpaikka jolle ei voi pysäköidä, mutta kadunvarteen mahtui vielä jättämään auton.

Tulumin raunioalue on huolella ylläpidetty: Nurmikot on leikattu, portaat kunnossa eikä roskia näkynyt. Turisteja sen sijaan näkyi, ja aivan liikaa! Poluilla sai kävellä jonossa. Tulimissa oli jonkin verran portaita ja ahtaat aukot rauniokaupungin muurin läpi alueen laidoilla, joten ainakaan kovin isojen rattaiden kanssa ei kannata lähteä liikkeelle. Raunioiden alapuolella on kaunis hiekkaranta, jolle oli mukava pysähtyä uimaan. Uimaan kaipailevat saavat kuitenkin kavuta pitkät ja jyrkät, joskin hyväkuntoiset portaat alas rantakalliolta. Muuten liikkuminen oli helppoa kivetyillä poluilla.

Kartanoiden ja muurien rauniot olivat kyllä hienoja (Tulumissa ei ole pyramideja), mutta emme raaskineet satsata oppaaseen, joten käynti jäi hieman pintapuoliseksi. Päätin aika pian painua lasten kanssa raunioiden alapuoliselle rannalle nauttimaan aalloista sillä välin, kun muu seurue kierteli aluetta. Kokonaisvaikutelma oli aika "no joo". Rauniot ovat komeat ja upealla paikalla, mutta liiankin trimmattu ympäristö ja turistien paljous lohkaisi melkoisen siivun paikan charmista. Raunioilla viihtyi ilman opasta vajaan tunteroisen, ja rannalla sitten toisen mokoman aalloissa leikkimässä. Oikein mukava puolipäiväretkikohde Tulumissa lomailevalle, mutta kovin kaukaa en tänne lähtisi matkustamaan.


Muyilin rauniot ja Sian Ka'an luonnonsuojelualue

Muyil on sekä pikkuisen kylän että sen vieressä sijaitsevien raunioiden nimi. Oikeastaan etsin hyvää tapaa vierailla Sian Ka'an kansallispuistossa, kun löysin ehdotuksen käydä siellä Muyilin kylän ja raunioiden kautta. Itse suojelualue on valtava, mutta sinne pääsee järkevästi vain muutamasta paikasta. Löysin hyvän (ja ainoan) tee-se-itse-retken ohjeistuksen Täältä.

Autolla oli helppo löytää oikea paikka, kun piti silmänsä auki. Raunioiden parkkipaikka on aivan maantien vieressä. Pääsyliput olivat edulliset ja parkkipaikka ilmainen, eikä muita turisteja näkynyt missään. Lähimmät rauniot näkyvät parkkipaikalta ja niille johtaa kivetty polku, joten liikkuminen on helppoa. Pitemmällä liikutaan metsäpoluilla, sillä Muyilissa suurinta osaa alueesta peittää viidakko. Vain aivan raunioiden vieressä olevat alueet ovat ruohikkoa.

Muyilissa viidakko ja turistien täydellinen puute teki raunioiden tutkimisesta tunnelmallisen seikkailun

Kun lähimmiltä raunioilta jatkaa polkua pitemmälle, päätyy "castillolle" eli korkealle pyramiditemppelille. Se oli meille ensimmäinen näkemämme maya-pyramidi. Sen lisäksi että rakennus oli yllättävän korkea ja jyrkkä, se oli kutkuttavalla tavalla vieraan näköinen. Castillon nähtyäni minunkin on hitusen helpompi ymmärtää ihmisiä, jotka uskovat mayojen saaneen vaikutteita avaruusolennoilta, vaikka todellisuudessa taidan vain olla tottunut länsimaisiin mittasuhteisiin, taiteeseen ja arkkitehtuuriin.

Tarkemmin ajateltuna, Mayoista katsoen eurooppalainen ja pohjois-afrikkalainen kulttuuri taitaa olla käytännössä itämaista eikä länsimaista. Ymmärsitte varmasti kuitenkin mitä ajan takaa. Silmä tottuu, ja tottumisen huomaa vasta kun näkee jotain kaavaan sopimatonta. Avartavaa!

Castillolta vasemmalle vie polku metsän läpi. Matkalla seuraaville raunioille on pieni, kuiva luola, jossa oli hauska pistäytyä lasten kanssa. Metsästä raunioille saapuminen oli juuri sellaista kuin toivoin: Hiljainen viidakko, autiot rauniot eikä muita ihmisiä missään. Indiana Jones oli vahvasti läsnä.

Kiipeäisitkö?

Castillon takaa lähtevä polku vie luonnonsuojelualueelle. Siellä on toinen koppi, johon maksetaan pieni pääsymaksu. Jatkoimme soiseen viidakkoon rakennettua kävelysiltaa pitkin kohti laguunia. Matkaa on kilometri tai ehkä kaksi. Polun varrella on hämähäkkimäisen kiikkerän näköinen näköalatorni, josta pääsee ihailemaan viidakkoa puunlatvojen yläpuolelta. Tornin juurella on piknikpöytä, jonka ääressä haukkasimme välipalaa.

Laguunin rannassa meitä odotti muutama opas ja laiturillinen pieniä moottoriveneitä. Olin lukenut mayojen kulkuväylikseen kaivamista kanaaleista joille pääsee veneellä, ja halusimme nähdä ne. Kävimme vessassa ja tingimme veneretken hinnan 600 pesoon per aikuinen, lapset puoleen hintaan ja vauva ilmaiseksi. Kovin paljon tinkivaraa hinnassa ei tuntunut olevan.

Matkasimme veneellä kahden laguunin läpi ja sen reunalta tiheässä kaislikossa kiemurtelevaa kanavaa pitkin pienelle laiturille, jonka tuntumassa oli mayojen rakentama pikkuinen kivirakennelma. Ehkä se oli aikanaan varasto kanavia pitkin kuljetetuille tavaroille? Tai venevaja, tai vaikka tullivirkailijan toimisto? Laiturilla vaihdoimme uikkarit päälle ja hyppäsimme oppaan ohjeistamana kelluntaliiveinemme kanavaan. Pohja oli hiekkainen ja syvyys vaihteli puolestatoista pariin metriin. Siellä täällä näkyi muutama pikkukala ja jokunen lintu.Virta oli juuri sopiva, ja uimme ja kelluimme mutkittelevaa, kirkasvetistä kanavaa pitkin korkean ruohomeren läpi. Hiljaista, rentouttavan lämmintä vettä eikä ketään missään!

Veneretkellä laguuneilla

Kelluskelun kestoa on hankala arvioida, mutta puoli tuntia lienee osapuilleen oikea arvio. Kuusi- ja kymmenvuotiaat pärjäsivät hyvin mukana. Kun näkyviin tuli toinen laituri, kiipesimme sille ja palasimme kävelysiltaa pitkin takaisin veneelle. Kuusivuotias kaipasi kantajaa, sillä harvalankkuisella laiturilla oli yllättävän raskas kävellä pitempää matkaa. Paluumatkan veneilimme samaa reittiä, ja laiturirannasta otimme oikotien takaisin parkkipaikalle.

Sian Ka'an kansallispuiston retki Muyilin raunioiden ja kanavauinnin kanssa oli oikein onnistunut, voin kyllä suositella! Koko reissuun meni Tulumin kaupungista käsin omalla autolla viitisen tuntia. Veneretki sopii parhaiten uimaikäisestä (ehkä 3-5 vuotiaasta) ylöspäin, lapsesta riippuen. Vauvalle pitää osata tuoda omat pelastusliivit, sillä liivit ovat pakolliset eikä retken tarjoalla ole aivan pieniä liivejä.


Coba

Coban kylä ja rauniot ovat suunnilleen puolivälissä Tulumista Valladolidiin. Haukkasimme edullisen ja herkullisen lounaan kylän ravintolassa ennen raunioille suunnistamista, sillä oletimme (aivan oikein) siellä menevän reilusti aikaa: Coban raunioiden kokonaispinta-ala on nimittäin kymmeniä neliökilometrejä, tosin suurin osa siitä on tutkimattomana viidakon peitossa. Coban suuri pyramidi on myös korkein tunnettu, ja mikä parasta, sen huipulle saa kiivetä! Juuri parahultainen kohde minulle siis.

Coban suuri pyramidi pahimpien turistilaumojen lähdettyä

Olimme lukeneet, että Cobassa joutuu kävelemään paljon. Portilla kerrottiin, että lähimmille raunioille on kilometri ja suurelle pyramidille vielä kaksi lisää. Polkupyöriä oli tarjolla vuokrattavaksi halukkaille, mutta päätimme kävellä ja hyvä niin, sillä lähemmille raunioille oli matkaa korkeintaan kaksisataa metriä.  Pyörien sijaan satsasimme oppaaseen. Portilta palkattu yksityinen opas lähemmille raunioille 45 minuutin kierrokselle maksoi kolmisenkymmentä euroa. Sijoitus kannatti, sillä saimme mainion oppaan - pikkuisen maya-miehen, joka kertoi isoisoisänsä (vai isoisänsä? En muista enää) pukeutuneen vielä lannevaatteeseen ja puhuvansa itsekin äidinkielenään mayaa. Hän osasi kertoa meille paljon Cobasta ja sen asukkaiden elämästä ja vastaili mielellään kysymyksiin. Suosittelen!

Restauroidut eli suomeksi sanottuna kasvillisuudesta ja kivimusrkasta esiin kaivetut rakennukset ja Pelota-stadionit (pelota on mayojen rituaalinen pallopeli) ovat kiehtovia. Oli huimaa kuvitella, että juuri tässä on ollut kymmenien tuhansien asukkaiden kuhiseva kaupunki, jossa tieteet, taiteet ja uskonto ovat kehittyneet omia teitään, täysin erillään Euroopan, Aasian ja Afrikan kulttuureista. Coba on miellyttävästi viidakon kätkössä, mikä antaa sille saman, hieman salaperäisen tunnelman kuin Muyilille.

Lähempien raunioiden laidalla on toinen pyörävuokraamo, josta vuokrasimme lapsille fillarit. Vaikka matka onkin lähempänä yhtä kuin kahta kilometriä, se oli hyvä valinta. Tie suurelle pyramidille kulkee puiden katveessa ja on mukava käveltävä, ja matkalla on sekä viidakon peittämiä että restauroituja raunioita ihmeteltäviksi.

Coban suuri pyramidi on... no, suuri. Hämmästyttävän korkea. Jos sanon että neljäkymmentä metriä, niin se ei välitä oikeaa kuvaa, mutta sanonpahan kuitenkin. Valokuvakaan ei oikein tee sille oikeutta. Harmi kyllä, loppuiltapäivästä suurella pyramidilla oli melkoisen ruuhkaista. Kiipesimme huipulle hieman polvet tutisten ihailemaan rannatonta viidakkomaisemaa ja kuvittelemaan, miltä papeista on tuntunut seisoa täällä ylhäällä tuhatpäisen yleisön yläpuolella. Korkeanpaikankammoisen ei kannata kiivetä jos ei hallitse hermojaan, sillä alastulo on huomattavasti ylös kipuamista kuumottavampaa puuhaa. Pyramidin takapuoli on jätetty alkuperäiseen tilaansa. Sitä katsoessa on helppo ymmärtää, miksi viidakosta löytyy edelleen isojakin rakennelmia, sillä pyramidi näyttää takaa vain jyrkältä, köynnösten ja puiden peittämältä rinteeltä.

Coba sopii hyvin kaikenikäisille ja siellä pystyy aika hyvin liikkumaan myös rattaiden kanssa. Kävelykuntoakaan ei välttämättä tarvitse, sillä pitemmille siirtymille voi halutessaan vuokrata pyörän tai polkupyöräriksan kuljettajineen. Myös lasten pyöriä oli tarjolla, joskin vain ilman apupyöriä. Meillä vierähti raunioilla reilusti yli kaksi tuntia, ja meiltä jäi vielä kokonaan näkemättä kolmas restauroitu osio Cobasta, koska aika ja kestävyys loppuivat kesken.

Coba, Muyil vai Tulum?

Suuri Muinainen nielee jättiläiskäärmettä Muyilin raunioalueella

Jokaisella näistä raunioista on omat hyvät puolensa. Tulum jäi kuitenkin turistilaumoineen selvästi häntäpäähän, sitä varten olisi varmaan tarvinnut oppaan tai edes hyvän opaskirjan avaamaan raunioiden tarinaa.

En osaa päättää pidinkö enemmän Cobasta vai Muyilista. Cobassa oli mahtavaa sen massiivinen koko, hyvä opas, viidakkoinen ympäristö ja tietysti mahdollisuus kiivetä suuren pyramidin huipulle. Miinuspuolena suurella pyramidilla oli ruuhkaa aivan lähelle sulkemisaikaa asti. Aamupäivällä sielläkin olisi varmasti ollut miellyttävän väljää, kuten kaikkialla muualla Cobassa.

Muyilin raunioalue on pieni, mutta ihanan rauhallinen ja metsäinen. Lisäksi siihen oli mukava yhdistää pieni kävelyretki ja veneily / kanaalissakellunta Sian Ka'an kansallispuistossa.

Jukatanilla vieraillessa kannattaa käydä mielellään parillakin eri raunioalueella haistelemassa erilaista tunnelmaa. Osa raunioista, kuten Tulum, on ollut asuttu vielä muutama vuosisata sitten, kun taas osa on jäänyt viidakon alle jo paljon kauempana menneisyydessä.