(Jos et tiedä mikä cenote on, kurkkaa aiempi blogiteksti Cenote Azulista.)
Eräs Meksikon-matkamme tukikohta oli Jukatanin niemimaan sisäosissa sijaitseva Valladolidin kaupunki, joka sijaintinsa, kokonsa ja palveluidensa puolesta erinomainen tukikohta omatoimiseen cenote- ja rauniobongailuun. Valladolidistakin käsin useimmille cenoteille järjestäytyminen julkisilla kulkuneuvoilla olisi ollut vaikeaa tai jopa mahdotonta, sillä ne sijaitsevat usein pienten sivuteiden varressa. Vuokra-auton toimintasäteellä cenote-vaihtoehtoja oli kuitenkin enemmän kuin olisimme mitenkään ehtineet tai edes jaksaneet katsastaa, ja ilman lapsia pyöräily olisi voinut olla mielenkiintoinen optio.
Valitsimme Valladolidin ympäristön ensimmäiseksi kohteeksi kuulemma kauniin ja vähän tunnetun Cenote Sac-Auan Dzalbayn pikkukylässä. (Törmäsin siihen myös nimillä Sakawa ja Zaac Hauaj. Tämä havainnollistaa hyvin, miksi monista cenoteista on hankala löytää tietoa: Kirjoitusasuja on monta, ja niitä on hankala arvata googlausta varten.) Kolistelimme perille kuoppaista pikkutietä pitkin vain huomataksemme, että cenote oli sinä päivänä suljettu. Onneksi meillä oli suunnitelma B: Paluumatkan varrella oli cenotepari Palomitas ja Agua Dulche. Lisäksi ystävällinen (tai ainakin yritteliäs) heppu Sac-Auan portilta lähti mopolla näyttämään meille tietä, ja saikin tipin korvaukseksi vaivoistaan.
 |
| Cenote Palomitas |
Palomitas ja Aqua Dulce ovat vierekkäiset luolacenotet, siskokset keskenään. Maan pinnalla oli vain parkkipaikka ja palapa-kattoinen huoltorakennus, josta löytyi vessat ja tietysti ruhtinaallisesti miehitetty lippukassa.
Sivuhuomiona: Meksikossa työtä näyttäisi löytyvän kaikille yritteliäille ihmisille. Näin turistina minulle ei tosin ollut aina aivan selvää, että kuka siitä työstä on halukas maksamaan? Esimerkiksi markettien kassoilla kurttuiset kauppakassinpakkaajat asettelivat ostokset huolellisesti kaupan pieniin ja helposti hajoaviin pussukoihin logiikalla, joka ei koskaan valjennut minulle. Heidän kanssaan näytti olevan tapana vaihtaa muutama sana aina ostosten päätteeksi. Ääriesimerkki Työstä Jolla On Tarkoitus oli suositun turistikohteen vessapaperinojentaja. Kyllä, luit oikein. Yleisen vessan ulkopuolella oli heppu, joka taitteli pätkän paperia jokaiselle vessassakävijälle, ojensi sen käteen ja hymyili ystävällisesti. Toivon todella, että sen kaverin ei tarvitse elää pelkillä tipeillä.
Takaisin cenote Palomitakselle! Pinnalta katsoen ja pikaisesti vilkaisten näkyvissä ei ollut mitään, ainoastaan harvassa kasvavia puita tasaisella maanpinnalla. Satunnaiselta vaikuttavassa kohdassa oli kaivettu aukko, josta lähtivät maan alle vievät portaat. Päivä oli varsin paahteinen, ja heti portaissa tuntui jo melkein kylmältä. Kivirappusia laskeuduttiin parvekkeelle, jolta Palomitas näkyi kokonaan: Pyöreä, katedraalimainen kammio on seiniä myöten täynnä varjoisaa vettä, johon sukeltaa syvälle auringon katon aukosta heittämä valopylväs. Jo toinen cenote, joka tuo mieleen hengelliset paikat! Ei ihmekään, että mayat kutsuivat niitä nimellä dzonot, pyhä kaivo.
 |
| Palomitas. Portaiden alatasanne oli veden alla, eli sopiva läiskyttelypaikka taaperoille |
Meinasin kirjoittaa, että Palomitasissa on hiljaista (tai siis oli hiljaista, ennen kuin seikkailijaseurueemme paarusti sisään), mutta se olisi vale. Cenotessa asui muutamia lintuja, jotka sirkuttivat yllättävän paljon katonrajassa lennellessään. Muuten saimme olla aivan omassa, suhteellisessa rauhassamme melkein koko ajan. Vasta vähän ennen lähtöämme paikalle eksyi yksi turistipariskunta.
Palomitas on syvä, melkeinpä pelottavan syvä. Lipunmyyjän mukaan katosta vedenpintaan on kaksikymmentä metriä, ja pinnasta pohjaan vielä neljäkymmentä lisää. Kuten kaikissa cenoteissa, vesi oli täälläkin kirkasta ja yksinäisen auringonsäteen saattoi näädä jatkavan aina vain syvemmälle... ja syvemmälle... kunnes niskakarvat nousivat pystyyn ja teki mieli uida takaisin reunalle.
Cenoten poikki on pingotettu vedenpinnan tuntumaan muutama köysi, joiden avulla heikompikin uimari uskaltaa lähteä tutkimaan allasta. Portaita pitkin pääsee pariin kohtaan vesirajaa, mutta muuten on liikuttava uiden. Reunoilla on pari tasannetta joille pystyy kiipeämään ja joilta voi hyppiä, ja porrastasanteelta sai lainata auton sisäkumeja uimarenkaiksi. Muuten tässä cenotessa ei ole suuremmin aktiviteetteja tarjolla. Viereinen cenote Aqua Dulce oli kuvauksen perusteella hyvin samanhenkinen, joten päätimme säästää senkin sisäänpääsymaksun ja suunnata katsastamaan hieman erilaisen Cenote San Florenzo Oxmanin. Siitä enemmän sitten toisessa kirjoituksessa.
Kenelle? Cenote Palomitasin ihailu ei vaadi muuta kuin kyvyn kävellä portaita. Pikkulapsille se ei ollut kovin kiinnostava paikka, mutta seurueemme 11kk jäsen viihtyi kyllä jonkin aikaa loiskuttelemassa nilkan syvyydellä olevalla betonilattian palalla, joka oli portaiden alapäässä helpottamassa veteenmenoa. 6- ja 10v uiskentelivat aikuisten mukana uimarenkaiden kanssa sujuvasti ympäriinsä. Pienimmille tuli myös aika pian kylmä maan alla viileässä vedessä puljatessa. Jos uiminen ei ole sinun juttusi, käynti ei ehkä ole pääsymaksun arvoinen, vaikka näkymä onkin hieno.
Miinukset: Palomitas on melko äkkiä nähty. Älkää nyt ymmärtäkö väärin: cenote on upea, jännittävä ja eksoottinen nähtävyys jota saa tutkia rauhassa turistilaumoilta, mutta yksinään sen takia ei kannata mahdottoman pitkää matkaa ajaa. Viihdyimme cenotella alusta loppuun laskettuna noin tunnin.
Paljonko se maksaa? Noin 100 pesoa aikuisilta, lapset puoleen hintaan ja vauva ilmaiseksi
 |
| Tavallinen talo ja sarja tenavia matkan varrella cenote Palomitasille |
Miten sinne pääsee? Autolla. Valladolidin suunnasta ajoimme ensin Yalcoba- nimiseen kylään. Kylän läpi piti etsiä oikea tie pohjoiseen (niitä on kaksi, pidä huolta että päädyt lännenpuoleiselle!). Se ei ollut kovin hakalaa navigaattorin kanssa, ja olipa kylässä jokunen kyltintapainenkin. Loppumatka on suoraa, joskin kuoppaista hiekkatietä, jota oltiin ilmeisesti parhaillaan remontoimassa isommaksi, päällystetyksi tieksi. Cenote Palomitasille ja Agua Dulcelle vievä risteys tien vasemmalla puolella oli hyvin merkitty isolla kyltillä.
Jos haluat käydä samalla retkellä katsastamassa cenote Sac-Auan, Yalcobasta ajetaan pohjoiseen samaa tietä kuin Palomitasille mentäessäkin, kunnes saavutaan piskuiseen Dzalbayn kylään (ei näy välttämättä kuin tarkimmissa kartoissa). Cenote on kylän pohjoislaidalla, kannattaa kysellä paikallisilta jos et muuten löydä perille.
Kiitos kuvista Janne Paajala ja Tutta Lönn.
Vielä ainakin yksi, ehkä jopa kaksi cenote-aiheista postausta luvassa. Palaillaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti