Akumal

Dream Terrace Condominium rannan puolelta nähtynä. 

Tähän asti olen kirjoittanut Meksikon-matkastamme vain nähtävyyksien (no, toistaiseksi käytännössä cenotejen) näkökulmasta, mutta avataanpa hiukan vierailemiamme kyliä ja kaupunkejakin. Suunnittelimme matkan alunperin muutaman ydinkohdan ympärille: Välimatkat Cancunista eivä saaneet olla liian pitkiä lasten kanssa autoiltaviksi, kohteiden ympäristössä piti löytyä monipuolisesti meitä kiinnostavia nähtävyyksiä ja lisäksi halusimme välttää ruuhkaisimpia turistikohteita. Kuitenkin jonkinlainen turisti-infra etenkin matkan alkupuolella oli tietoinen valinta, koska olimme kaikki ensikertalaisia Meksikossa ja tenavien kanssa sitä todella arvostaa helposti saavutettavia palveluita. Reitiksi valikoitui lopulta Akumal - Tulum - Valladolid - Isla Holbox.

Ensimmäinen kohteemme oli Akumal, pikkuinen kylä Riviera Mayalla Playa Del Carmenin ja Tulumin välissä. Halusimme pois Cancunin ja Playa del Carmenin turistivilinästä, edullisen majoituksen ja helppoja päiväretkikohteita uimarannan lähellä. Akumalia kehuttiin myös upeaksi snorklauspaikaksi, joten se tuntui hyvältä valinnalta.

Näköala Akumalin huoneistostamme

Löysimme perille Air bnb -huoneistoomme Dream Terrace condominiumiin ensimmäisellä yrittämällä... kunhan ensin onnistuimme paikallistamaan Akumalin "liittymän" valtatieltä poisuessamme. Huoneisto oli Akumalin kahden hiekkarannan, Akumal Bayn ja Half Moon Bayn, välisen tien varrella rantaviivan tuntumassa. Upealta kattoterassilta levittäytyi merinäköala ja toisella puolella riitti metsää horisonttiin asti. Toisena yönä jopa nukuimme pojan kanssa kattoterassilla aurinkotuolien pehmustepatjoilla. Oli mahtavaa katsella kirkasta tähtitaivasta nukkumaan käydessä ja ihailla auringonnousua yhdessä aamukasteesta kostean peiton alta!

Akumalin rannanpuoleinen osa on turisteille menetettyä aluetta. Siellä on lähinnä muutama marketti ja turistikauppa, hotelleja ynnä ravintoloita. Aamupäivällä turisteja saapuu kauempaakin snorklaamaan tiukasti valvottua reittiä nähdäkseen Akumalin kuuluisat merikilpikonnat. Ranta on ihan mukava hiekkaranta, muttei mitenkään erikoinen, ja riutta oli suoranainen pettymys: Hurrikaani Wilma kuulemma tuhosi yli puolet riutasta vuonna 2005, ja nykyään siellä on nähtävissä lähinnä kuolleen ruskeaa korallia ja jonkin verran kaloja niiden lomassa.

 Emme olleet valmiita maksamaan nylkyrihintaa kahdensadan metrin opastetusta snorklauksesta rannan lähellä, joten aloimme selvittää mahdollisuuksia snorklata itse. Rannan tuntumassa on poijuilla rajattu alue, joka on kokonaan suojelualuetta kilpikonnille. Sen ympäri kiertää poijuilla rajattu "tie", jota pitkin opastetut retkueet saavat uiskennella, ja koko komeutta vahtivat kajakeilla liikkuvat valvojat. Aikamme nyhdettyämme saimme uimavalvojalta pitkin hampain annetun myöntymyksen: Poijujen ulkopuolella saa uida ja snorklata maksuttakin, mutta koska opastetut retket ovat valvojien tulonlähde, siitä ei ilmeisesti mielellään huudella.

Half Moon Baylla eivät turistilaumat vaivanneet

Half Moon Bay kylän pohjoispuolella oli huomattavasti rauhallisempi ja aivan yhtä hyvä (tai huono) snorklauspaikka kuin Akumal Bayn ilmaiset osatkin, joskin siellä joutui hiukan väistelemään kiviä veteen kahlatessaan. Akumal Bayn ulkolaidalla (parisataa metriä rannasta) on ilmeisesti myös riutta. Sinne asti emme kuitenkaan uineet joten en osaa sanoa oliko siellä eläväisempää kuin lahdella.

Lahtien välisellä niemimaalla oli matalia rantakallioita ja niiden välissä siellä täällä pikkuisia hiekkakaistaleita. Huoneistomme lähellä oli yksi hiekkapoukama jossa pystyi leikkimään isossa aallokossa, joskin muutaman naarmun hinnalla, sillä pohjassa oli aika paljon isoja kiviä, joita ei nähnyt kuohuvan veden läpi. Kunnon aallokkoa vastaan painiminen oli kuitenkin kymmenenvuotiaamme suosikkiaktiviteetti, ja kävimme hankkimassa mustelmia porukalla pariinkin kertaan.

Akumalin varsinainen kylä on maantiesillan verran sisämaahan rannasta. Sieltä löytyy ainakin pikkuinen marketti ja naurettavan halpa pizzeria, josta sai syötävää vielä ravintoloiden sulkeuduttuakin. Suoraan kylän halki ajamalla pääsisi myös Half Moon Cenotelle, kuulemma kauniille ja hiljaiselle uimapaikalle, jonka eräs tarjoilija meille neuvoi kun ryhdyimme juttusille. Yritimme sinne kahdesti, mutta harmi kyllä cenote oli kiinni. Siitä ei löytynyt tietoa edes nimellä googlaamalla, joten se varmaan on ihan aidosti turisteille tuntematon ja rauhallinen. Ensimmäisellä käynnillä portilla oli kuitenkin heppu, joka ilmoitti cenotelle pääsevän vain oppaan kanssa. Retki maksaisi kuulemma 900 pesoa per henki, joten kieltäydyimme kohteliaasti. Mainitsimme tästä seuraavana päivänä paikasta vinkanneelle tarjoilijallemme, joka äimistyneenä kertoi käyneensä siellä aina ilmaiseksi. "Yhdeksänsadan peson mies" jäi elämään reissulegendana, ja hänen sukulaissielujaan löytyi reissussa enemmänkin. Yritteliästä väkeä tosiaan.

Salainen pieni Cenote

Akumalissa on muuten myös hauska, pieni tutkimusretkeilykohte: Kun Akumal Bayn ja Half Moon Bayn välistä rannikkoaluetta katsoo satelliittikuvista, siellä näkyy vaatimaton vesialue. Löysin sille nimenkin jostain, mutta yllätys yllätys, en löydä enää. Eräänä aamuna, kun muut vielä nukkuivat, päätin lähteä lenkille ja etsiä kyseisen lätäkön. Olin nimittäin nähnyt rannanmyötäiseltä tieltä erkanevan jännittävän näköisiä, köynnösporttien ympäröimiä polkuja viidakkoon päin. Pari muutakin aikuista ehti herätä ennen kuin pääsin matkaan, joten lähdimme kolmestaan. Useimmat näkemistäni poluista johtivat vain tien toisella puolella olevien talojen komposteille, mutta ehkä neljäs kokeilemamme polku johti syvemmälle tiheikköön. Välillä se oli niin pieni, etten ollut ihan varma erotanko sitä enää takaisin tullessa, ja mutkia riitti. Lopulta kuitenkin päädyimme juuri sinne minne olin tähdännytkin: Ikioma pikkuinen cenote! Enimmäkseen vesi oli matalaa ja pohjakivet leväisiä, mutta reunoilla saattoi nähdä mahdollisia luolien suita. Totta puhuen en ole varma oliko se cenote vaiko vain ihan tavallinen lampi, mutta sen etsiminen oli oikein hauska aamulenkki! Retki oli siinäkin mielessä onnistunut, että löysimme myös takaisin ensimmäisellä yrittämällä.

Kiipeilevä Kulkuri aamulenkillä

Yhteenvetona, Akumalista oli helppo käydä rannikon nähtävyyksillä: Monilla cenoteilla, Playa Del Carmenissa Cirque du Soleilin esitystä katsomassa ja Xcaret-teemapuistossa (monia muitakin teemapuistoja olisi ollut tarjolla). Siellä oli edullista majoittua ja turistipaikaksi edullista syödä, mutta mainosten "viehättävä, turisteille vielä tuntematon pikkukylä upeiden koralliriuttojen tuntumassa" se ei ollut. Oikein onnistunut aloituspiste kuitenkin! Isompaa supermarkettia kaipaava joutuu järjestäytymään 15-20 minuutin automatkan päähän, mutta aurinkoa, merta ja hyvää ruokaa Akumalista kyllä löytyy.

Meinasin kirjoittaa useammasta tukikohdasta kerralla, mutta tämä taas venähti. Palataan asiaan!