Se pieni ero: Mikä Meksikossa on erilaista?

Kamalasti tehnyt mieli kirjoittaa blogia jo pari kuukautta, mutta kun en ole käynyt missään Tamperetta kauempana! Välähdyksenomaisesti minulle kuitenkin selvisi, että koska tämä on minun blogini, saan kirjoittaa ihan mitä haluan ja milloin haluan. Ha-haa!

Herkesinpä tässä muistelemaan Meksikon-matkaamme. Minulle yksi olennainen pois kotimaasta vetävä tekijä on uutuuden ja vierauden kokemus. Meksiko on niin kaukana sekä maantieteellisesti että kulttuurillisesti, että eron kyllä huomaa jo parin viikon turistipyörähdykselläkin. Tässäpä siis listattuna Jukatanin niemimaalta muutamia arkipäiväisiä pikkuasioita, jotka näyttäytyivät turistille erilaisina kuin Suomessa:

Kosteus kaikkialla!

Tropiikin ihanuus ja kamaluus on ilmankosteus. Hengittäminen on helppoa ja lenkillä juoksu kulkee mukavasti, mutta jos kuvittelet nyrkkipyykkääväsi näppärästi matkalla, niin varaa reilusti aikaa pyykkien kuivaukseen - ja varaudu siihen, että täysin kuivaa ei välttämättä tule ilman kuivausrumpua, jos aurinko ei paista. Sama koskee tietysti myös pyyhkeitä ja uimapukuja. Helmikuussa meille osui paljon puolipilvisiä, miellyttävästi vähän päälle +20-asteisia päiviä jotka olivat erinomaisia ulkoiluun ja liikkumiseen, mutta huonoja pyykin narukuivatteluun.

 
Cat calling ja klubikulttuuri

Ajattelin, että olen jo liian vanha huudeltavaksi kun se on Suomessa ollut niin satunnaista (lähinnä teininä, ja ilmeisesti lapset ovat suojanneet aikuisena aika hyvin enimmiltä...), mutta olenkin vain ollut väärässä maassa. Meksikossa porukalla liikkuessa ei mitään, mutta annappa kun kävelin yksin kaksi korttelia Valladolidin keskuspuiston poikki pizzoja hakemaan! Useampi ehti vislailemaan ja huutelemaan sillä matkalla. Samoin tuijottelijoita ja joku perään huutelija löytyi Tulumista, kun kävin yksin aamulenkillä. Seuraan tunkemista, törkeyksiä tai vastaava en kuitenkaan kohdannut, mutta ei kyllä tehnyt mieli lähteä etenkään hämärällä yksin pois liikennöidymmiltä kaduilta.

Yökerhossa oli helppo olla (sen ainoan kerran kun käytiin) ainakin kun oli oman porukan miehiä mukana. Eksyimme johonkin todella hämärään paikalliseen mestaan, jossa olimme takuulla ainoat turistit. Paikallisista löytyi tanssiseuraa ja kyseinen seura käyttäytyi äärimmäisen kohteliaasti - ilmeisesti latinoiden lipevyys ei ole pelkkä myytti, ja oli kyllä paljon miellyttävämpää kuin satunnainen tanssiseura Suomessa. Se ilta oli varsin hauska, tanssin sekä parin miehen että prostituoidun kanssa. Tarkemmin ajatellen saatoin olla paikan ainoa nainen, joka ei ollut töissä... No, kokemus sekin, En sitten tiedä millaista olisi ollut tyttöporukalla.

Todella hämärä klubi La Fragua de los Delphines Valladolidissa. Tarjolla oli elävää musiikkia, drag-viihdettä ja halpaa tequilaa.

Kunnon salsabileet jäivät (harmi kyllä) kokematta. Cozumelilla kävimme pikaisesti pyörähtelemässä  turisteille tarkoitetussa salsaillassa eräällä klubilla. Siellä oli opetusta ja sen jälkeen vapaata tanssia, mutta ne karkelot jäivät lastenhoidollisista syistä lyhyeksi ja muutenkin setti oli selvästi nimenomaan ulkomaalaisille suunnattu. Baarissa alkoholinkulutus näytti olevan selvästi maltillisempaa kuin Suomessa ja aika monessa kädessä näkyi kivennäisvettä tai limsaa.

Seis-kauppiaat

 Mitäpä ajattelisit, jos eteesi tielle tulee seisomaan mies kämmen kohotettuna?  Ensimmäisenä tuli mieleen, että kyseessä on joku virkavallan tai asuinalueen vartijoiden tarkastus tai vastaava, kun noin ajoneuvoja pysäyttelevät. Aika nopeasti selvisi, että tämä on kauppiaiden käyttämä lähestymistapa. Rasittavaa. Muuten kauppiaat eivät olleet erityisen päällekäyviä.

Pöntöt ja suihkut

Vesikalusteiden kehno taso jaksaa yllättää aina kun poistutaan melkein mihin tahansa pohjoismaiden ulkopuolelle. Meksiko ei ole poikkeus: Pöntöt vetävät kehnosti, ja sitkeimmät pökäleet saattavat viihtyä pöntössä hyvinkin pitkään. Putket myös tukkiutuvat helposti, eli vessapaperi laitetaan roskiin eikä viemäriin. Monissa turistipaikoissa tästä on selkeä ilmoitus huoneessa, mutta air-bnb:ssä ei välttämättä. Suihkuissa vedenpaine on mitä on ja lämpötilan säätö samoin. Matkamme neljässä majapaikassa tuli vastaan hyvin monentasoista viritystä pohjoismaisen tasoisesta kehnoon.


Hidastetöyssyt

 Voi pojat. Ilmeisesti täkäläisiin eivät nopeusrajoitukset pure, joten teille on laitettu murhaavia ylläritöyssyjä. Niistä ei pahemmin varoitella kyltein tai maalauksin, joten tietä saa tihrustaa silmä kovana. Ei kannata erehtyä luulemaan, että töyssyjen kohdalla sopiva ajonopeus olisi nopeusrajoituksessa mainittu. Nopeuden sai tiputtaa suosiolla alle kahdenkympin jos haluaa pitää hampaat suussa ja renkaat ehjinä.

Hiekkateillä ei sentään tarvinnut miettiä hidasteita

Oli kyllä hyvä reissu! Seuraavat kaksi onkin jo suunnitteilla (Etelä-Ranska ja Etelä-Ranska... Juu, innostuin hiukan), joten pysykää kuulolla.

P.S: Lisäilkää ihmeessä omia kokemuksianne Meksikon-kulttuurishokeistanne kommentteihin!